Monet uutismediat ovat ansaitusti älähtäneet Metan uuden business-sopimuksen ehdoista, joissa Meta vaikuttaa varaavan itselleen laajan oikeuden käyttää julkaisijan omilta verkkosivuilta löytyvää sisältöä omiin tarpeiisinsa, esimerkiksi tekoälymallien kouluttamiseen. Siis yksinkertaistetusti jos julkaisijalla on Metan yritystili, kaikki julkaisijan verkkosivuillaankin julkaistut sisällöt saattavat päätyä Metan käyttöön "advertising ja business products" -tuotteiden kehittämiseen (ks. esim. https://www.niemanlab.org/2026/10/meta-delays-rollout-of-terms-that-would-allow-broad-scraping-of-news-sites-legal-experts-are-still-skeptical/).

Monien muiden sisällöntuottajien näkökulma on usein käänteinen: monilla pyrkimyksenä on pikemminkin optimoida sisältöjä siten, että ne kelpaisivat tekoälymalleille aineistoksi, ja sivustoilla tarjotut näkökulmat nousisivat siis tekoälyvastauksissa esille.

Metan ehdoissa näyttää kuitenkin näillekin olevan ansa, josta on ollut vähemmän keskustelua. Metan kuluttajaehtojen kohta 3.3 on vuosia sanonut, että kun jaat, julkaiset tai lataat sisältöä Metaan, annat Metalle laajan, maailmanlaajuisen ja korvauksettoman lisenssin sisältöön. Uudet business-ehdot viittaavat tähän lisenssiin ja lisäävät päälle kaksi uutta asiaa: crawl-valtuutuksen ja nimenomaisen takuun, että sinulla on oikeudet kaikkeen siihen, mitä Metalle myönnät. Organisaatio hyväksyessään ehdot sitoutuu korvaamaan Metalle kaiken näiden jatkokäytöstä mahdollisesti syntyvän korvausvastuun - kuten on ollut vanhoissakin kaupallisissa ehdoissa mutta tämä laajentaa riskiä entisestään.

Siis käytännössä: vaikkapa julkinen organisaatio käyttää Metan yritystiliä, ja Meta crawlaa yrityksen sivut, kuten ehdot sallivat. Sivuilla on vaikkapa jonkin julkaistun raportin yhteydessä käytössä kuvapankkikuva, jolle on ostettu kertalisenssi. Meta käyttää sopimuksen näin salliessa kuvaa omiin tarkoituksiinsa ja kuvan oikeuksien oikea omistaja vaatii tästä korvauksia Metalta. Meta saattaa lähettää laskun koko hässäkästä organisaatiolle.

Jos tämä näin menee, onko tässä muuta kuin kaksi vaihtoehtoa: joko luopuu Metan business-käytöstä tai hyväksyy riskin tietoisesti? Jälkimmäinen tarkoittaa, että organisaatio myöntää itselleen, ettei se voi taata kaikkia kolmannen osapuolen oikeuksia, ja rajaa altistusta parhaansa mukaan. Ensimmäinen tekee monelle kipeää; toinen voi olla käytännössä mahdotonta. Siksi juuri tämä vaikuttaa ansalta.