En muuten tällä kirjoituksella halunnut sanoa sellaista, että kaupungin muutokseen liittyvät konfliktit olisivat ilmentymä jonkinlaisesta itsekkyydestä, pahantahtoisuudesta tai laiskuudesta.

Kaupungin suunnittelijoiden ja päättäjien sekä asukkaiden välinen konflikti syntyy usein rakenteiden synnyttämänä: kaupungin kehittämiseen on oma, melko suuri organisaationsa, ja sen olemassaolon tarkoituksena on nimenomaan saada kaupungissa aikaiseksi muutosta. Myös päättäjät osaltaan identifioituvat osaksi tätä muutoskoneistoa. Tämän koneiston valmisteluprosessit ovat pitkiä, ja kaupunkilaiset kuulevat tai ainakin tulevat tietoiseksi suunnitelmista vasta siinä vaiheessa, kun suunnittelu on jo pitkällä.

Tässä vaiheessa suunnittelijoiden intressinä tietenkin on se, että tehty pitkä suunnittelutyö ei valuisi hukkaan, kun taas kaupunkilaisten vasta äskettäin herännyt intressi voi olla juuri päinvastainen. Kaupunkilaisilla on myös asioihin omakohtainen side, kun taas suunnittelijat tarkastelevat asioita etäisemmin.

Konflikti on siis osin rakenteisiin sisäänrakennettuna, ja tuskin siihen on muuta lääkettä kuin rutkasti lisää demokratiaa joka vaiheeseen, suunnittelusta toteutukseen. Mieluiten oikeaa demokratiaa, eikä vain vaikuttavuudeltaan kyseenalaiseksi jäävää "vuorovaikutusta".