Yliskylänlahden ehdotettu asemakaava on nykyisessäkin muodossaan monella tavalla ongelmallinen. Jätin tänään kaupunkiympäristölautakunnalle muistutuksen vain yhdestä sen ongelmasta. En ole ihan vakuuttunut, että suunnitelmassa on otettu huomioon miten ehdotetut rakenteet toimivat kuumenevassa ilmastossa, jossa lämpötilat ovat korkeampia ja hellekaudet pidempiä.

Muistutus Yliskylänlahden (Laajasalo) asemakaavan muutosehdotuksesta (nro 12834)

Hyvä kaupunkiympäristölautakunta,

Yliskylänlahden asemakaavaehdotuksessa suunnitellaan rakentamista koko nykyisen Tengströminpuiston kangasmetsän alueelle. Vaikka nyt käsillä olevassa ehdotuksessa rannan lehtoalueet pyritäänkin säilyttämään, se on silti yhä hyvin ongelmallinen tuhotessaan asukkaille hyvin tärkeän lähimetsäalueen ja alueen olemuksen kannalta tärkeän luontomiljöön poikkeuksellisen raskaan rakentamisen alle.

Muissa, myös aiemmassa kaavan käsittelyvaiheissa tulleissa huomautuksissa nostetaan esille tähän liittyen olennaisia huolia ja huomioita, mutta haluan kiinnittää huomionne ja pyytää ottaa uuteen tarkempaan pohdintaan erään nimenomaan viimeisimmässä ehdotuksessa korostuneen ongelman.

Tutkimuksessa ja suunnitelmissa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta on viime aikoina entistä voimakkaammin nostettu esille lämpösaarekeilmiö, jossa rakennetun ympäristön ominaisuudet aiheuttavat merkittävää paikallista lämpötilan nousua. Lämpösaarekeilmiön aiheuttamien ongelmien voidaan olettaa tulevina vuosikymmeninä merkittävästi kasvavan lämpötilojen noustessa ja hellejaksojen pidentyessä.

Lämpösaarekeilmiö syntyy erityisesti tiheästi rakennetuille alueille, joissa sekä rakennukset että kadut keräävät ja varastoivat auringonsäteilyä. Rakennusten korkeus on merkittävä vaikuttava tekijä ilmiön vahvistumiseen. Toisaalta puut, puistot ja puistikot taas toimivat lämpösaarekkeiden syntyä ehkäisevästi. Ilmatieteen laitoksen tutkija Achim Drebsin mukaan puusta ja puistoista on suurin hyöty, kun niitä ”ei olisi vain siellä täällä, vaan niitä jätettäisiin pitkinä nauhoina kaupungin läpi. Näin saataisiin rakennettua niin sanottuja vihreitä väyliä.” (https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000008126965.html)

Suunnitelmassa merkittävä tällainen viherväylä on tarkoitus korvata läpirakennetulla ympäristöllä. Tästä näkökulmasta silmiinpistävin osa suunnitelmaa on Laajasalontien varteen suunniteltu massiivinen pysäköintitalo, jota ympäröi jokaiselta sivulta korkea asuintorni. Pysäköintitalon katolle on suunniteltu betonipiha. Kuten hyvin tiedetään, betoniselle pihakannella eivät kasva esimerkiksi puut, vaan sinne istutettava kasvillisuus on väistämättä matalaa, eikä tarjoa viilennystä tai apua esimerkiksi lämpösaarekeilmiön torjuntaan.

Helsingistä on kaksi vuotta sitten tehty hyvin karkean tason lämpösaareketarkastelu (https://hri.fi/data/fi/dataset/helsingin-lampohaavoittuvuusindeksi) ja Ilmatieteen laitos on tehnyt malleja näiden riskien tunnistamiseksi (https://www.hsy.fi/ymparistotieto/avoindata/avoin-data---sivut/kaupunkisaamallin-tuloksia-lampomukavuudesta-ja-liukkaista-keleista-paakaupunkiseudulla/). Tietääkseni uutta, tarkempaa tutkimusta aiheesta on lähdössä lähiaikoina liikkeelle.

Ehdotan tästä syystä, että ennen tämän ehdotuksen lopullista hyväksymistä, tutkitaan tuoreinta tieteellistä ymmärrystä hyödyntäen, millaisia lämpösaarekeilmiöön liittyviä riskejä liittyy tässä esitettyyn rakentamiseen, ja tarvittaessa muutetaan suunnitelmia tavalla, joka minimoi näitä riskejä.

Laajasalossa, 23.10.2024,

Lari Lohikoski