Mastodonissa juuri aloittaneen @lukupiiri@mementomori.social ensimmäinen kirja, Piia Leinon Yliaika luettu! Meni tänään melkein kertaistumalla; kirja oli kieleltään ja rakenteeltaan kevyt lukea, mutta ei kyllä alkuunkaan tyhjänpäiväinen sisällöltään.

Vuonna 2052 aiempien vuosikymmenten voimapolitikko Annastiina Kankaanrinta on saavuttamassa 75 vuoden iän, jolloin Kankaanrinnan itse aikaasaaman lainsäädännön mukaisesti kansalainen menettää oikeustoimikelpoisuutensa ja odotuksena on pikainen vapaaehtoinen exitus. Toisin kuin nuorempana Kankaanrinta oli kuvitellut, vapaaehtoinen kuolema ei tunnukaan enää vain hyvältä ajatukselta, vaikka vanhusten suunnitellun poistumisen kansantaloudelliset hyödyt olivatkin varsin ilmeisiä.

Niin kuin hyvä kirjallisuus aina, tämäkin kertoo paitsi tarinan, myös haastaa ja nostaa esille monia aikalaiskeskustelussa pinnalla olevia ajatuksia. Ilmeisin niistä tietenkin on taloudellisen ajattelun ylivalta: tälläkin hetkellä vallassa olevan hallituksen kurjistava ja ankeuttava politiikka perustelee itseään argumenteilla, jotka ovat lähtökohdiltaan yksisilmäisen taloudellisia. Taloudelliseksi taakaksi muodostuvat eliminoiva Lex 75 on ihmisarvon välinearvoksi kutistavan ajattelun looginen johtopäätös.

Talousajattelun ohella haastettavana ovat myös eräät ilmastokeskustelussa esillä olleet näkemykset. Kirjan kuvaaman dystooppisen tulevaisuden taustalla vaikuttaa vallitsevan paitsi taloudellinen logiikka, myös järkeily, jonka mukaan koska elonkehän kannalta jokaisen teollisessa yhteiskunnassa elävän ihmisen, oli se sitten lapsi tai aikuinen, voi ajatella olevan taakka, eikö siitäkin näkökulmasta olisi johdonmukaista paitsi pidättäytyä lisääntymästä, myös eliminoida ne lähimmäiset, jotka eivät tuota muulle yhteisölleen arvoa? Ei ole aivan poikkeuksellista myöskään ilmastokeskustelussa kuulla esimerkiksi lasten saamista paheksuvia puheenvuoroja.

Kolmanneksi kirja käsittelee myös eutanasiaa. Se ei varsinaisesti puhu eutanasiasta siinä mielessä, kuin millaisena siitä juuri nyt keskustellaan - parantumattomasti sairaiden oikeutena valita kärsimysten sijaan kuolema - vaan siitä mitä voi pahimmillaan seurata kuoleman välineellistymisestä yhdeksi ratkaisukeinosi muiden joukossa - varsinkin jos tällaisen seurana on heikkoutta ja sairautta vierastava talouden kylmä logiikka.

Tästä aiheesta on kirjoittanut ja keskustellut erittäin kiinnostavin esimerkein ja argumentein erityisesti @jmkorhonen@mastodon.energy: https://nitter.net/jmkorhonen/status/1668973562516975617