Olipa eilen Musiikkitalolla upea Helsingin kaupunginorkesterin konsertti! Toisinaan näissä klasarikonserteissa tulee jossain kohtaa sellainen plääh-hetki, kun (yleensä paatoksellinen toisen puoliajan numero) alkaa väsyttää, ja huomaa ryhtyvänsä vilkuilemaan muusikoiden nuottivihkoja, josko siellä jo kohta loppu näkyisi. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan, intensiteetti säilyi koko kahden ja puolen tunnin ajan tiukkana!
Ohjelmistohan oli itsessään jo mielenkiintoinen, ranskalaisen urkuvelhon Oliver Messiaenin orkesteriteos, Kaija Saariahon sävellys uruille ja orkesterille ja Gustaf Mahlerin 75-minuuttinen 6. sinfonia. En hirveän hyvin Messiaenia tunne, mutta riittävästi, että osasin odottaa tämänkin sävelmaailman vetoavan minuun. Mahlerin pitkä paatoksellinen sinfonia oli iloinen yllätys, se piti hyvin otteessaan aivan loppuun ja biisin erikoisuuden, jättimäisen puuvasaran iskuihin saakka.
Merkittävä osa hyvästä musiikillisesta tunnelmasta johtui varmastikin siitä, että orkesterikin vaikutti nauttivan soittamisesta. Toisinaan monet klasariorkesterien soittajat antavat vaikutelman kuukausipalkkaisista virkahenkilöistä, joiden työ nyt vain sattuu olla tuottaa toivottuja ääniä hallitsemallaan instrumentilla. Tällä kertaa suuri orkesteri näytti kuitenkin bändiltä: soittajat eivät vain seuranneet kapellimestaria, vaan katselivat myös toisiaan, hymyilivät ja olivat silmin nähden fiiliksissä yhteissoitostaan.
Illan pääkappale oli Kaija Saariahon kymmenen vuotta sitten sävelletty Maan varjot, jossa soivat nyt ensimmäistä kertaa orkesterin kanssa vasta pari viikkoa sitten käyttöön otetut Musiikkitalon ulkoisesti upeat ja - kuulemma - instrumenttina kenties maailman parhaat urut. Aiemmin sama kappale oli jouduttu soittamaan Musiikkitalossa urkusyntetisaattorilla, mutta nyt mörisivät aivan oikeat urkupillit. Ja musiikin pystyi tuntemaan kyllä muullakin kuin vain kuuloaistilla. Viime vuonna kuolleen Saariahon ja näiden urkujen suhde on tiivis: juuri Saariaho laittoi perintörahoillaan liikkeelle aiemmin rahanpuutteessa lykätyn urkuprojektin.
Tallenne tästä on nähtävissä Yle Areenassa.
Korkeakulttuurin kevätkausi siis aukesi varsin kohottavissa tunnelmissa!