Kuntalaki määrää, että kunnan asukkailla on oltava oikeus vaikuttaa kunnan toimintaan ja velvoittaa demokraattisissa vaaleissa valittua valtuustoa huolehtimaan siitä, että vaalien lisäksi kuntalaisilla on monipuoliset tavat vaikuttaa päätöksentekoon, ja että nämä vaikuttamisen tavat ovat todella vaikuttavia.

Kuinka hyvin tämä lain edellyttämän pelkkää edustuksellista syvemmän demokratian toteutuminen Helsingissä toteutuu? Jos katsotaan erityisesti kaupungissa toistuvasti esiintyviä ja yhä uusia lähiluontoon liittyviä konflikteja, ei kovinkaan hyvin.

Luontokonflikteissa toistuu sama kaava: asukkaille tärkeälle ja usein myös muuten arvokkaana pidetylle luontoalueelle esitetään rakentamista, ja kaupunkilaiset nousevat tätä vastaan. Kaupunkilaiset käyttävät kaikki käytettävissä olevat osallistumisen ja vaikuttamisen keinonsa, mutta siitä huolimatta asukkaiden näkökulma uhkaa tulla jyrätyksi ja asukkaiden elinympäristö tuhotuksi – yleensä perusteluin jotka katsovat helsinkiläisten arkea kaukaa yläviistosta, strategioiden ja laskelmien takaa, erilaisiin polkuriippuvuuksiin vedoten.

Seuraava tällainen konflikti, ja hyvin mahdollisesti vielä entisiäkin suurempi, on kehkeytymässä Yliskylässä, jossa rantaa myötäilevän uhanalaisen lehdon ja tätä reunustavan vanhojen puiden kangasmetsän päälle on suunniteltu katuverkostoa ja toistasataatuhata kerrosneliötä rakennuksia.

Suunnitelman vastustus alueen asukkaiden keskuudessa on ollut poikkeuksellisen voimakasta, mutta missä päätöksenteossa näkyy asukkaiden näkökulma? Se näkyy tietenkin vuorovaikutusmuistiossa, jossa todetaan helsinkiläisten antaneen kaavasta ennätysmäärän palautteita, mutta samalla perustellaan miksi asukkaat pääsääntöisesti ovat väärässä, ja kerrotaan että virkamiesvalmisteluun näillä palautteilla ei ole mitään vaikutusta:

"Lähes kaikki kaavahankkeet aiheuttavat vastustusta, eikä negatiivista palautetta saavista hankkeista voida luopua tai tavoiteltu kaupungin kasvu jäisi toteutumatta. Tavoitteena on mahdollisimman hyvin eri arvot ja tavoitteet huomioon ottava suunnitelma. Tieto vastustuksesta välitetään suunnitelmista päättäville poliitikoille, jotta he voivat ottaa sen huomioon suunnitelmasta päättäessään." (s. 16)

Toteutuvatko tässä kuntalain edellyttämät asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet? Ainakin todellisuudessa hyvin heikosti, mutta jäädessään valmisteluvaiheessa sivuutetuiksi ja vaikuttavuudeltaan mitättömiksi, ehkä eivät edes muodollisesti.

Kaupungin tehokas ja kyvykäs valmisteluorganisaatio tekee toki tässä vain sitä työtä, joihin sitä on velvoitettu, mutta kuntalaisdemokratian paremman toteutumisen tuleekin olla poliitikkojen huolenaiheena, kuten vuorovaikutusraporttikin huomauttaa. Toisin kuin virkamiesvalmistelijoiden, poliitikkojen tulee kyetä irtautumaan vain aiempiin päätöksiin nojautuvasta teknis-taloudellisesta tarkastelusta ja pystyä tarkastelemaan tilanteita myös muista näkökulmista. Poliitikkoja tarvitaan juuri tekemään myös sellaisia ratkaisuja, jotka eivät esimerkiksi kapean taloudellisen tarkastelun kannalta ole kaikista edullisimpia, mutta jotka toteuttavat kaupunkilaisten tahtoa tai esimerkiksi säästävät uhattua luontoa. Jos poliitikko jää vain valmistelukoneiston jatkeeksi tai polkuriippuvuuksien varmistajaksi, hän toteuttaa tehtäväänsä kelvottomasti.

Kaupunkilaisten huoli lähiluonnosta on viime vuosina vain kasvanut, ja esimerkiksi elokuussa 2023 julkaistussa ympäristöasenteita pääkaupunkiseudulla mitanneessa tutkimuksessa vain kahdeksan prosenttia vastaajista oli millään tavalla myötämielinen ajatukselle, että viheralueita voitaisiin vähentää rakentamisen alta. Jos demokratia nähdään pyrkimyksenä kaupunkilaisten tahdon ja toiveiden parempaan toteutumiseen ja elämänlaadun säilyttämiseen ja parantamiseen, tämän tulisi näkyä myös päätöksenteossa.

Yliskylän metsien suhteen yksi ratkaisun hetki on keskiviikkona 28.11., kun kaupunkiympäristölautakunta kokoontuu päättämään jo kaksi kertaa pöydälle jääneestä Yliskylän alueen kaavan lähettämisestä jatkovalmisteluun. Kokouksessa kuuluu olevan esillä metsää säästävä kompromissiesitys ja sitä vastassa brutaali kaiken luonnon jyräävä kaava. Pelkkä kompromissikaan ei toki takaa sitä, etteikö luontokonflikti alueella jatkuisi ja tiivistyisi, mutta paitsi kaupunkiluonnon, myös helsinkiläisen demokratian kannalta kannattaa seurata sitä, mitä ja millaisilla perusteilla näitä helsinkiläisten elinympäristöä muuttavia ja arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään.