Meidän aikaamme leimaa ajatus siitä, että teknologian kehitys tulee ja ratkaisee kaikki kiperimmät haasteemme. Teknologia taatusti muuttaa maailmaa ja yhteiskuntiamme, mutta onko siitä yksin haasteidemme ratkaisijaksi?

Seuraavaa suurta mullistusta työelämään odotetaan tekoälyltä. Hesari haastattelee työelämän tutkija Mona Mannevuota (€), joka nostaa kuitenkin palauttaa tekoälyn suhteen maan pinnalle:

Jos tekoäly muuttaa työelämää tavalla, josta voidaan myöhemmin puhua murroksena, Mannevuo uskoo sen noudattavan samaa kaavaa kuin kaikki aiemmatkin teknologiamurrokset.

Tietotyön intensiteetti kasvaa.

Kyse on variantista samasta ilmiöstä, kuin pitkään tunnetussa Jevonsin paradoksissa, jonka mukaan tehokkuuden lisääminen (esimerkiksi tehokkaammat ja edullisemmat energiateknologiat) ei vähennäkään, vaan lisää resurssin käyttöä ja kysyntää (esimerkiksi energiankulutusta). Tekoälyn tuominen osaksi työelämää ei siis olekaan tie asiantuntijatyön leppoistamiseen pääsemällä eroon tylsistä rutiinitöistä, vaan keino työn intensiteetin lisäämiseen entisestään.

Mitä voidaan tästä oppia?

Ehkäpä ainakin sen, että teknologiset ratkaisut voivat kyllä olla välineitä kiperien haasteiden ratkaisuissa, mutta itse haasteiden nujertaminen edellyttää teknologian käyttöönoton ohella viime kädessä poliittisia valintoja, joilla yhteiskuntaa muutetaan haluttuun suuntaan. Yksin teknologia ilman poliittista ohjausta vain kiihdyttää yhteiskunnan kierroksia entisestään tavalla, jota ei kestä ekosysteemi eikä kohta enää ihminenkään.