Olin jossain vaiheessa jo päättänyt, että en lähtisi kuntavaaleihin uudestaan ehdolle. En erityisesti kaipaa elämääni lisää kokouksia ja kampanjoinniksi kutsuttu itsensä myyminen kuuluu epämiellyttävimmiksi tuntemiini asioihin.

Lykkäsin päätöstä pitkälle, mutta päätin lopulta, että kun minulla joka tapauksessa on taipumus puuttua asioihin, jotka minullekin kuuluvat, niin parempi ottaa se homma jatkossakin tosissaan. Se mitä olen kaupunkipoliitiikan piirissä ja Vihreiden edustajana esimerkiksi ympäristö- ja lupajaostossa viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt, on myös ollut merkityksellistä ja toivottavasti myös jossain määrin vaikuttavaa.

Niinpä tässä taas ollaan, huhtikuussa on vaalit. Sen kunniaksi tässä tiettävästi elämäni ensimmäinen saliselfie.

Lähden vaaleihin puolustamaan kaupunkiluontoa, lähidemokratiaa ja omaleimaisia helsinkiläisiä kaupunginosia, seuraavin viestein.

Kotikaupunkini Helsinki kuuluu parhaimmistoon sen suhteen, mitä kaupungeissa maailmalla on ylipäätään tarjolla. En tiedä toista kaupunkia, joka tarjoaa yhtä korkeaa elämisen laatua: upean luonnon ja Itämeren syleilyyn rakentunut kaupunki, joka on samaan aikaan riittävän suuri, että se voi tarjota kaiken sen mitä muutkin suurkaupungit, mutta samalla riittävän pieni, että se on välttynyt monilta muiden suurten kaupunkien ongelmilta.

Samalla Helsinkiä uhkaa kuitenkin moni sellainen asia, joka uhkaa tehdä Helsingistä vähemmän Helsingin. Helsingin eri alueet uhkaavat muuttua tylsemmiksi ja vähemmän omaleimaisiksi. Kaikki eivät ymmärrä tai anna arvoa helsinkiläiselle elämäntavalle, jossa kaupunkilaisuuteen kuuluu esimerkiksi se, että luontokaan ei koskaan ole kaukana. On vaikuttajia, jotka näkevät lähiöt jotenkin keskeneräisenä tai puutteellisen kaupunkina ja lähiluonnon vain rakennusmaavarantona. Tällaista olen vastustanut ja tulen vastustamaan.

Juuri näistä samoista syistä viime vuosinakin on asukkaiden ja kaupungin välille noussut konflikteja, joissa paikalliset asukkaat ovat usein kokeneet jäävänsä suunnitelmien jalkoihin ja valmistelukoneiston jyräämäksi. Kaupungilla on vuorovaikutusprosesseja, mutta ne eivät vaikuta niin paljon kuin pitäisi, ja niiden tulokset saatetaan toisinaan suorastaan sivuuttaa. Helsingistä vaikuttaa tulleen liian suuri nykyiselle hallinnolle, ja demokratia on uhattuna, kun paikallisesti merkittäviä päätöksiä saattavat tehdä päättäjät, joilla ei ole mitään omakohtaista yhteyttä päätöstensä vaikutuksiin. Siksi tulee edistää sitä, että päätösvaltaa siirtyy entistä konkreettisemmin myös paikallisemmalle tasolla, kaupunginosiin. Tulen edistämään lähidemokratiaa.

Kolmanneksi, Suomen on vallannut toivottomuus ja tulevaisuususkon puute. Helsingin ei ole mikään pakko langeta samaan ankeuteen, vaan Suomen suurimmalla kaupungilla on mahdollisuus ja vähän velvollisuuskin paikata sitä, mitä muut ovat rikkoneet. Perusjuttujen - koulujen, terveydenhoidon, kulttuurin - on yksinkertaisesti toimittava. Näissä vaaleissa on syytä äänestää arvopohjansa mukaisesti: oikeusvaltion, demokratian, kaikkien tasavertaisen kohtelun, reilun ja heikommista huolta pitävän yhteiskunnan puolesta. Helsingin kuuluu näyttää tietä toiveikkaampaan tulevaisuuteen.

Kaupungin päätöksenteossa on tietenkin hurjan paljon muitakin tärkeitä asioita. Nämä ovat kuitenkin niitä, jotka minua ajavat taas laittamaan tähän aikaani ja energiaani.

Minulla ei ole omaa kampanjaorganisaatiota, ei edes tukiryhmää. Jos näitä asioita kiinnostaa lähteä edistämään, otan mielelläni vastaan apua, tukea ja kannustusta.

Meidän olisi ehkä syytä yrittää pärjätä myös ilman amerikkalaisia alustoja

Euroopassa on nyt havahduttu siihen, että Yhdysvaltojen siirryttyä täysimittaiseen trumpilaisuuteen, Eurooppa ei voi enää puolustuksessaan luottaa vain Yhdysvaltojen apuun. Siihen emme kuitenkaan vielä ole täysin heränneet, että geopoliittisen muutoksen rinnalla on tapahtunut myös teknologiapoliittinen murros. Siinä missä Euroopan pitää panostaa paljon entistä vahvemmin itsenäiseen puolustukseen, sen tulee panostaa myös teknologiseen riippumattomuuteen. Laitteet valmistavaan Kiinaan liittyvät uhat ja riskit ovat meille selviä, mutta teknologia-alustoja dominoivaan Yhdysvaltoihin liittyvät riskit ja uhat saattavat olla vielä suurempia, sillä niihin liittyy nyt eri tavalla myös muun poliittisen painostuksen riski.

Käymme keskusteluja amerikkalaisilla alustoilla, amerikkalaiset pyörittävät sähköpostipalveluitamme, kirjoitamme tekstit, valmistelemme esitykset ja teemme laskelmat amerikkalaisten editoreilla ja ympäristöissä. Euroopan unionissa on pitkään tehty strategioita Euroopan teknologisen suvereniteetin edistämiseksi, mutta nyt yhtäkkiä tästä projektista tulikin paljon aiempaa akuutimpi. Merkit ja viestit ovat aivan selviä siitä, että Yhdysvallat on tosissaan aikomuksissaan käyttää hallitsemiaan alustoja ja teknologioita paitsi niiden samojen teknologioiden ja alustojen dominanssin vahvistamiseen, myös Euroopan painostamiseen muullakin tavoin poliittisesti mieleisekseen.

Tämän toteaminen ei edellytä mitään korkeampaa päättelyä, aiheesta on puhuttu täysin avoimesti. Yhdysvaltain tavoitteet ovat kahtalaisia: amerikkalaisten yritysten teknologinen dominanssi ja sen kautta saavutettu vaikutusvalta tulee säilyttää, eikä Euroopan unionin tulee muutenkaan rajoittaa näiden toimintaedellytyksiä esimerkiksi alustojen kautta tapahtuvaa viestintää tai algoritmeja säätelemällä.

Näitä tavoitteita pidetään niin tärkeinä, että Yhdysvalloissa ollaan valmiita käyttämään täysin suhteettomiltakin vaikuttavia painostuskeinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi jo syyskuussa Trumpin vaalikampanjan aikana varapresidentti JD Vance uhkasi Eurooppaa sillä, että Yhdysvallat vetäytyy Natosta jos EU reguloi Elon Muskin X-alustaa.

Amerikkalaiset teknologioligarkit ovatkin Trumpin voiton jälkeen yksi toisensa jälkeen innolla ryömineet nuolemaan Trumpin saappaita., ja toivovat Trumpilta vastapalveluksia. Yhdysvaltain teknologiaoligarkkeja ärsyttää erityisesti Euroopan unionin lainsäädäntö, ja sen pohjalta teknologiajäteille määrätyt jättisakot. Amerikkalaisten teknologiajättien on nimittäin toistuvasti todettu rikkoneen unionin kansalaisten ja reilun markkinatalouden turvaksi luomia pelisääntöjä.

EU:n lainsäädännön rikkomisen seurauksena esimerkiksi Metalle on viime vuonna määrätty melkein 800 miljoonan euron sakko, ja edellisenä vuonna se joutui maksamaan GDPR-lainsäädännön rikkomisesta peräti 1,2 miljardin euron sakon. Myös esimerkiksi Microsoftia uhataan parhaillaan sakolla, jonka suuruus on perätin 10% sen globaalista 211 miljardin dollarin liikevaihdosta, ja Muskin X on parhaillaan digikomissaari Henna Virkkusen johtamassa tutkinnassa, jonka seurauksena se saattaa saada jopa 6 prosenttia sen globaalista liikevaihdosta vastaavat sakot. Metan Zuckerberg kertoo avoimesti tuoreessa haastattelussaan toivovansa Trumpin hallinnolta Euroopan painostamista olemaan piittaamatta amerikkalaisten yritysten rikkomuksista.

Henna Virkkunen on paljon vartijana. Taipuminen tällaisen ulkoisen painostuksen seurauksena merkitsisi luopumista keskeisistä eurooppalaisista periaatteista.

Siksi Euroopan olisikin edettävä paljon aiempaa nopeammin teknologisen suvereniteetin tavoittelussa, ja pyrittävä pääsemään palvelu palvelulta ja alusta alustalta irti riippuvuudestaan amerikkalaiseen teknologiaan. Luopuminen X:n kaltaisten vaikuttamis- ja propagandakanavien rutiininomaisesta käytöstä on vasta ensimmäinen, helppo ja itsestäänselvä askel. Sosiaalisen median kanavien ohella on siirrettävä katse myös muihin pilvi- ja SaaS-palveluihin, joita käytetään Euroopassa laajasti tavalla, jolla luovutamme valtavasti painostusvoimaa Yhdysvaltain radikaalille hallinnolle, joka ei enää suhtaudu meihin lähtökohtaisesti ystävällismielisesti.

Esimerkiksi Euroopan komissio on osoittanut huolta käytännössä melkein kaikilla suomalaisilla työpaikoilla käytössä olevan Microsoft365-ympäristön laajasta käytöstä. Komission huolena on erityisesti se, että nyt muutaman ei-eurooppalaisen yrityksen käsiin on annettu aivan kohtuuttoman paljon valtaa suhteessa eurooppalaisiin toimijoihin, ja näiden yritysten hallitseva markkina-asema mahdollistaa monenlaista kiusaa ja hankaluuksien aiheuttamista. Esimerkiksi migraatio alustalta toiselle on tietoisesti tehty mahdollisimman hankalaksi, ja kun helppoja vaihtoehtoja ei ole, käyttäjät ovat sidoksissa alustaan tavalla, joka mahdollistaa nyt kohtuullisten hintojen miltei mielivaltaisen nostamisen.

Keinoja kuitenkin on. Kuten komissiokin toteaa, parhaita tarjolla olevia keinoja teknologisen suvereniteetin lisäämiseen löytyy avoimen lähdekoodin ohjelmistojen laajamittaisesta käyttöönotosta. Laajoja tähän liittyviä projekteja onkin jo käynnissä eri Euroopan maissa. Esimerkiksi Ranskassa julkisen sektorin käyttöön on kehitteillä Microsoftin toimisto-ohjelmistojen kokonaisuutta korvaava La Suite Numerique -kokonaisuus, ja Saksassa vaikuttaa valtiollinen Zentrum Digitale Souveränität, joka samalla tavalla kehittää nimenomaan julkisen sektorin käyttöön suunniteltua OpenDesk-nimistä toimisto- ja ryhmätyöohjelmistojen kokonaisuutta. Hollannissa yliopistot käynnistävät pilotin, jossa me siirtyvät käyttämään avoimen lähdekoodin Nextcloud-ympäristöä, tietoisena tavoitteenaan irrottautuminen suurten amerikkalaisten teknologiayritysten kahleista.

Maailma toden teolla on muuttunut, eikä siihen voi luottaa etteikö se muuttuisi entistäkin inhottavammaksi. Yhtä lailla kuin meidän ei kuulu antaa digitaalista sosiaalista todellisuuttamme amerikkalaisten pahantahtoisten oligarkkien ohjailtavaksi, myöskään yritysten ja julkisen sektorin prosesseja ei tule rakentaa sellaisten pilvipalveluiden varaan, joissa tiedon tai välineiden hallinta ei ole yrityksen itsensä käsissä ja kokonaisuudessaan eurooppalaisen lainsäädännön piirissä.

Digitaalisen suvereniteetin edistämisen prosessit edistyvät unionissa luultavasti aiempaakin rivakammin, mutta sitäkin ennen sama suvereniteettipyrkimys on syytä ottaa huomioon myös arkisia alusta- ja ohjelmistoratkaisuja tehdessään.

Rajalla -podcastin jouluspesiaalissa ollaan joulun teologisen merkityksen ja joululaulujen rajapinnoilla. Onko se ongelma, että kalenterissa on ammoisina aikoina ollut joulun kanssa samaan aikaan sekä saturnalia-juhla että auringonjumalan (Sol Invictus) uudelleensyntymäjuhla?

Näistä keskustelevat Marjo Kiljunen, Jyri Komulainen ja Lari Lohikoski.

# Messias-oratorio, Helsingin kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri, 15.12.2024

Tämä oli se kohukonsertti, mikä yllätti Kirkkonummen opetusjohtajan uskonnollisella sisällöllään. Ja sitä tosiaan riitti, kolme ja puoli tuntia barokkituuttausta. Se Jeesuskin mainittiin suunnilleen kolmen tunnin ja viidentoista minuutin kohdalla, mutta hoksaavammalle oli kyllä jo aiemminkin aika selvää mistä esityksessä oli kyse.

Kolme ja puoli tuntia on paljon aikaa. Händel sävelsi tämän kuukaudessa. Tiivistäminen on taito, ja ehkä Händelin olisi kannattanut kuitenkin käyttää edes vähän enemmän aikaa sävellystyöhön jos sillä olisi luonnistunut ytimekkäämpi ilmaisu. Mutta kaipa tällainen runsaus kuuluu barokkityyliin. Ja onhan tämä kestostaan huolimatta ollut ensiesityksestään huolimatta valtavan suosittu teos.

Tekee kuitenkin helposti mieli verrata tätä Bachin oratorioihin, ja pakko todeta että ne uppoavat minuun kyllä ihan eri tavalla. Händelin Messiaasta puuttuu tarina: teksti on vain irrallisia jotenkin järjestyksessä eteneviä raamattusitaatteja, ja musiikki muutamia itsestäänselviä kohokohtia lukuun ottamatta aika perustavaraa, taitavaa mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Bachin passioissa sen sijaan on tarina ja oikeiden runoilijoiden tekemiä tekstejä, ja jokainen sävel tuntuu tarkasti mietityltä. Bachin voisin ottaa autiolle saarelle, Händelin kanssa aika kävisi pitkäksi.

Helsingin kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri hoitivat kyllä homman hienosti. Sointi varsinkin kuorolla kokonaisuudessaan oli upeaa.

Millaista on suomalainen uskonnollisuus 2020-luvulla? Miten nuorten naisten ja miesten arvot eroaa toisistaan? Rajalla -podcastin toisessa jaksossa vieraana Kimmo Ketola, kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä. Keskustelemassa myös podin vakiojengi Marjo Kiljunen, Jyri Komulainen ja Lari Lohikoski.

# Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024

Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!

Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää erään monien oopperoiden usein rasittavaksi käyvän piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.

Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut jonkinlaisen kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!

Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.

Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".

Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.

(Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 21.11.2024)

Sosiaalisen median alustat ovat vakiintuneet merkittäviksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen välineiksi. Myös viranomaisille ja poliitikoille nämä alustat ovat usein tärkeitä kanavia kansalaisten tavoittamiseksi.

Se joka hallitsee kansalaisten laajasti käyttämää sosiaalisen median kanavaa, käyttää merkittävää yhteiskunnallista valtaa. On kuitenkin silmiinpistävää, ettei yksikään laajimmin käytetyistä sosiaalisen median kanavista ole eurooppalaista alkuperää. Valtaa keskinäisen viestintämme suhteen käyttävät nyt voimat, jotka eivät välttämättä jaa kanssamme samoja arvoja.

Ennen Twitterinä tunnetun X:n kehitys on tästä hälyttävä esimerkki. Ostettuaan palvelun Elon Musk on miljardiluokan tappioista huolimatta muokannut palvelusta disinformaation levittämisen ja poliittisen mielipidevaikuttamisen välineen. Myös palvelun sisältöalgoritmi on muokattu sellaiseksi, jossa Muskin oma ja kannattamansa agendan mukainen sisältö nousee erityisesti esille. Muskin vetoapu oli keskeinen tekijä Donald Trumpin uuden valtaannnousun tiellä.

Kaikki kaupalliset sosiaalisen median kanavat keräävät käyttäjistään valtavan määrän yksityiskohtaista tietoa. Käyttäessään näitä palveluita myöskään eurooppalaiset eivät ole turvassa vastaavalta manipulaatiolta. Euroopan unioni on pyrkinyt reguloimaan suuria sosiaalisen median alustoja, mutta tilanne vaatii pelkän lainsäädännön lisäksi myös aktiivisempia toimia viestinnän teknologisen suvereniteetin turvaamiseksi.

Julkisten toimijoiden, poliitikkojen ja median on tarkasteltava uudelleen sosiaalisen median strategioitaan: ohjaavatko ne kansalaisia käyttämään kanavia, joissa nämä muuta informaatiota tavoitellessaan potentiaalisesti altistuvat tietoiselle manipulaatiolle? Sellaisilta kanavilta, joilla vaikuttamispyrkimys on silmiinpistävää, kuten Muskin X, olisi yhteiskunnallisesti vastuullisten toimijoiden poistuttava.

Ennen kaikkea on kuitenkin pohdittava, millä tavalla pitkäjänteisesti vahvistetaan oman viestinnän ja laajemmin yhteiskunnan viestintäympäristöjen suvereniteettia ja resilienssiä vaikutusyrityksiä vastaan.

Teknisillä alustaratkaisuilla on tästä näkökulmasta suuri merkitys. Julkisten toimijoiden kannalta esimerkiksi avoimeen Activitypub-protokollaan perustuva ja alustan hajautettuun omistajuuteen perustuva eurooppalainen Mastodon olisi merkittävästi kestävämpi ratkaisu kansalaisten kanssa käytävään vuorovaikutukseen kuin amerikkalaisten tai kiinalaisten somejättien alustat. Myös uudempi tulokas, voimakkaassa kasvussa oleva Bluesky on kehittämässä alustaansa vastaavalla tavalla hajautetuksi.

Ei ole selkeää, mille kuuluu yhteiskunnallinen ohjaus ja toimijuus tässä ja muissakin informaatiopuolustukseen laskettavissa asioissa. Luultavaa kuitenkin on, että ellemme tunnista monesta suunnasta mahdollisesti vihamielisemmäksi muuttuvan informaatioympäristön riskejä ja ole valmiita itse kukin toimimaan riskien torjumiseksi, heikkouksiamme tullaan käyttämään arvojamme vastaan.

Tervetuloa kuuntelemaan ensimmästä yhteiskunnallis-kirkollista Rajalla -podcastia. Marjo Kiljunen, Jyri Komulainen ja Lari Lohikoski palaavat vielä kerran keskustelemaan siitä, miten uskonnot näkyvät kouluissa. Pitäiskö kaikille olla yhteinen katsomusaine? Onko barokkikonsertti uskonnon harjoittamista?

# Sosiaalinen media ja viestinnän teknologinen suvereniteetti

Vasta Elon Muskin kaikin keinoin tukeman Trumpin kohta koittava paluu Yhdysvaltain johtoon herätti monet mediat, yritykset, poliitikot ja kansalaiset myös siihen, että ennen Twitteriksi kutsuttu X-alusta ei enää Muskin valtaannousun jälkeen ole ollut millään tavalla neutraali keskustelualusta, vaan sitä on määrätietoisesti kehitetty disinformaation ja poliittisen vaikuttamisen välineeksi. Viimeistään nyt lienee useimmille selvää, että alustan käyttäminen on käytännössä tuenosoitus Muskin ja Trumpin yhteiselle kaoottiselle ja harhaiselle agendalle.

Muskin X on kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja sosiaalisen median kentässä todellisuudessa moneen muuhun verrattuna melko pieni tekijä. Aivan sama riski sosiaalisen median kanavien ja erilaisten muidenkin verkon media-alustojen käytöstä demokratian rapauttamiseen tai muun vihamielisen agendan ajamiseen liityy käytännössä kaikkiin muihinkin laajasti käytettyihin digitaalisiin alustoihin.

Osin nämä riskit ovat jo realisoituneetkin: Trumpin valintaan vuonna 2016 vaikutti vahvasti Facebook, joka mahdollisti käyttäjien profiloinnin ja näillle esitetyt äärimmäisen kustomoidut mainokset. Youtuben vaikutuksesta äärioikeistolaisten ajatusten leviämiseen on runsaasti tutkimusta, tuore selvitys osoittaa sen algoritmin myös Suomessa edellisten vaalien alla suosineen äärioikeistolaista sisältöä. TikTokia on tunnetusti kutsuttu Kiinan "kognitiivisen sodankäynnin" välineeksi.

Kun sosiaalista mediaa käytetään disinformaation levittämiseen ja mielipiteiden muokkaamiseen, uhattuna on demokratia, ja erityisesti eurooppalainen, tietoon, ymmärrykseen ja laajojen joukkojen informoituun osallistumiseen perustuva demokratia.

Samaan aikaan on silmiinpistävää miten aseettomalta ja neuvottomalta Eurooppa on vaikuttanut tämän uhan edessä. Kaikki laajimmin käytetyt sosiaalisen median kanavat ja muut merkittävät digitaaliset alustat tulevat muualta kuin Euroopasta, eikä Euroopassa ole päästy juuri puheita pidemmälle teknologisen suvereniteetin tavoittelussa.

Sen sijaan valtaan on Suomessakin päässyt puolueita, jotka tietoisesti tuhoavat jäljellä olevia eurooppalaisia vahvuuksia, kuten vahvoja, journalistisesti korkeatasoisia yleisradioyhtiöitä, monipuolista koulutusta ja tutkimusta tai kirjastolaitosta, vaikka Orpo-Purran hallitusohjelmaankin on kirjattu näiden käytännön toimien kanssa selvässä ristiriidassa oleva "informaatiopuolustuksen" tavoite.

Odotellessa määrätietoisia ja vaikuttavia toimia eurooppalaisen teknologisen suvereniteetin vahvistamiseksi vastuu kaatuu kuitenkin meille jokaiselle. Teknologiajättien palveluiden käyttämistä tuskin käytännössä voi täysin välttää, mutta riippuvuuttaan niistä voi pyrkiä vähentämään.

Esimerkiksi viranomaistiedottamiselle paras ja luotettavin kanava ei ole X:n sijaan Threads tai edes Bluesky, vaan omassa osoitteessa toimivat omat vanhan ajan kotisivut. Kotisivuilta sama tieto sitten voi toki levitä mihin vain kanaviin, missä ihmistenkin liikkuvat. Tarvitaan tiedon hallinnan suvereniteettia korostavaa viestinnällistä strategiaa. Esimerkiksi Cory Doctorow on puhunut paljon POSSE-mallin: puolesta: julkaisut julkaistaan ensin omalla alustalla, sieltä ne voidaan syndikoida minne tahansa muualle.

X:lle vaihtoehtoisten sosiaalisen median kanavissakin on eroja. Kanavia arvioidessaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, kenellä on valta vaikuttaa kanavan luonteeseen ja tulevaisuuteen, ja panostaa niihin jotka perustuvat avoimille protokollille - siis sellaisille, jotka eivät teknisessä mielessä ole riippuvaisia vain yhden yrityksen palveluista. Tällaisia ovat esimerkiksi standardoidulle ActivityPub-protokollalle perustuva Mastodon (ja lukuisat muut samassa Fediverse-verkostossa toimivat palvelut ja samaa protokollaa tukevat alustat, kuten nykyisin myös esimerkiksi WordPress) ja omalle AT-prokollalleen perustuva Bluesky. Kumpaakin käyttäessään on suvereniteetin kannalta paljon turvatummassa tilanteessa kuin esimerkiksi Facebookin tai Linkedinin valitessaan.

Mutta kyllä meillä on oikeus odottaa eurooppalaiselta yhteisöltämmekin toimia tiedonvälityksemme suvereniteetin varmistamiseksi. Jos puhutaan vain sosiaalisesta mediasta, jonka merkityksen tiedämme nykyisen yhteiskunnan ja tiedonvälityksen kannalta hyvin keskeinen, se tarkoittaa paitsi pelisääntöjen asettamista, myös viestinnällisen suvereniteetin hallintaa edistävän hajautetun ja avoimen sosiaalisen median infrastruktuurin kehityksen tukemista, ja kenties vielä konkreettisemmin näiden verkostojen operoimista, siis palvelinten pyörittämistä.

Voisiko tällainen sosiaalisen median infrastruktuurin operointi olla itse asiassa luonteva tehtävä julkisille yleisradioyhtiöille? Teknologiset ratkaisut siihen olisivat jo valmiina.

Yliskylänlahden ehdotettu asemakaava on nykyisessäkin muodossaan monella tavalla ongelmallinen. Jätin tänään kaupunkiympäristölautakunnalle muistutuksen vain yhdestä sen ongelmasta. En ole ihan vakuuttunut, että suunnitelmassa on otettu huomioon miten ehdotetut rakenteet toimivat kuumenevassa ilmastossa, jossa lämpötilat ovat korkeampia ja hellekaudet pidempiä.

# Muistutus Yliskylänlahden (Laajasalo) asemakaavan muutosehdotuksesta (nro 12834)

Hyvä kaupunkiympäristölautakunta,

Yliskylänlahden asemakaavaehdotuksessa suunnitellaan rakentamista koko nykyisen Tengströminpuiston kangasmetsän alueelle. Vaikka nyt käsillä olevassa ehdotuksessa rannan lehtoalueet pyritäänkin säilyttämään, se on silti yhä hyvin ongelmallinen tuhotessaan asukkaille hyvin tärkeän lähimetsäalueen ja alueen olemuksen kannalta tärkeän luontomiljöön poikkeuksellisen raskaan rakentamisen alle.

Muissa, myös aiemmassa kaavan käsittelyvaiheissa tulleissa huomautuksissa nostetaan esille tähän liittyen olennaisia huolia ja huomioita, mutta haluan kiinnittää huomionne ja pyytää ottaa uuteen tarkempaan pohdintaan erään nimenomaan viimeisimmässä ehdotuksessa korostuneen ongelman.

Tutkimuksessa ja suunnitelmissa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta on viime aikoina entistä voimakkaammin nostettu esille lämpösaarekeilmiö, jossa rakennetun ympäristön ominaisuudet aiheuttavat merkittävää paikallista lämpötilan nousua. Lämpösaarekeilmiön aiheuttamien ongelmien voidaan olettaa tulevina vuosikymmeninä merkittävästi kasvavan lämpötilojen noustessa ja hellejaksojen pidentyessä.

Lämpösaarekeilmiö syntyy erityisesti tiheästi rakennetuille alueille, joissa sekä rakennukset että kadut keräävät ja varastoivat auringonsäteilyä. Rakennusten korkeus on merkittävä vaikuttava tekijä ilmiön vahvistumiseen. Toisaalta puut, puistot ja puistikot taas toimivat lämpösaarekkeiden syntyä ehkäisevästi. Ilmatieteen laitoksen tutkija Achim Drebsin mukaan puusta ja puistoista on suurin hyöty, kun niitä ”ei olisi vain siellä täällä, vaan niitä jätettäisiin pitkinä nauhoina kaupungin läpi. Näin saataisiin rakennettua niin sanottuja vihreitä väyliä.” (https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000008126965.html)

Suunnitelmassa merkittävä tällainen viherväylä on tarkoitus korvata läpirakennetulla ympäristöllä. Tästä näkökulmasta silmiinpistävin osa suunnitelmaa on Laajasalontien varteen suunniteltu massiivinen pysäköintitalo, jota ympäröi jokaiselta sivulta korkea asuintorni. Pysäköintitalon katolle on suunniteltu betonipiha. Kuten hyvin tiedetään, betoniselle pihakannella eivät kasva esimerkiksi puut, vaan sinne istutettava kasvillisuus on väistämättä matalaa, eikä tarjoa viilennystä tai apua esimerkiksi lämpösaarekeilmiön torjuntaan.

Helsingistä on kaksi vuotta sitten tehty hyvin karkean tason lämpösaareketarkastelu (https://hri.fi/data/fi/dataset/helsingin-lampohaavoittuvuusindeksi) ja Ilmatieteen laitos on tehnyt malleja näiden riskien tunnistamiseksi (https://www.hsy.fi/ymparistotieto/avoindata/avoin-data---sivut/kaupunkisaamallin-tuloksia-lampomukavuudesta-ja-liukkaista-keleista-paakaupunkiseudulla/). Tietääkseni uutta, tarkempaa tutkimusta aiheesta on lähdössä lähiaikoina liikkeelle.

Ehdotan tästä syystä, että ennen tämän ehdotuksen lopullista hyväksymistä, tutkitaan tuoreinta tieteellistä ymmärrystä hyödyntäen, millaisia lämpösaarekeilmiöön liittyviä riskejä liittyy tässä esitettyyn rakentamiseen, ja tarvittaessa muutetaan suunnitelmia tavalla, joka minimoi näitä riskejä.

Laajasalossa, 23.10.2024,

Lari Lohikoski