Donitsitalousmalli ja Helsinki

Globaali herääminen kestävyyskriisiin on nostanut esille tarpeen uudenlaiselle taloudelliselle ajattelulle. Vallitsevaa yksiulotteisesti talouskasvuun ja osakkeenomistajien etuun keskittyvää talousajattelua on kritisoitu jo vuosikymmenten ajan, mutta vasta aivan viime vuosina kriittisyys on levinnyt valtavirtaiseksi: uudenlaista talousajattelua ovat vaatineet niin Financial Times, OECD kuin Britannian valtiovarainministeriö. Talousajattelun uudistamisen tarve on käynyt aivan ilmeiseksi.

Kun puhutaan taloudesta, puhutaan useimmiten sen kasvusta. Viime vuosina on kuitenkin alkanut näyttää entistä selvemmältä se, mitä jo Rooman klubin Kasvun rajat -raportissa arveltiin 1970-luvulla: talous ei voi kasvaa loputtomiin. Haaveet siitä, että teknologisen kehityksen kautta talous irtaantuisi sen taustalla olevasta fysikaalisesta todellisuudesta ovat osoittautuneet parhammillaankin epätodennäköisiksi. Irtikytkentää kyllä tapahtuu, mutta ei sellaisessa mittakaavassa, että se todella ratkaisisi käsillä sivilisaatiota uhkaavan monitahoisen kestävyyshaasteen. Maineikas ekonomisti Vaclav Smil kuvaa ajatusta irtikytkennästä jopa "fysiikan lakien vastaiseksi."

Ennen pitkää viimeisten vuosikymmenten talouskasvu tulee siis luultavasti loppumaan – kysymys on pitkälti enää siitä, tapahtuuko se itsestään johtuen demografisista tai teknologisista syistä, tai ympäristövaikutusten pakottamana, vai siksi että resurssien käytölle ja päästöille on asetettava pitävät rajat.

2020-luvun politiikassa onkin olennaisinta siirtyä keskittymään niihin asioihin, jotka konkreettisemmin ovat nyt tärkeitä: ilmasto- ja muiden kestävyystavoitteiden saavuttamiseen sekä ihmisten todellisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Katseen pitäminen vain bruttokansantuotteen kasvussa, kuten 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien on ollut tapana, johtaa vääriin prioriteetteihin – tavoittelemaan parempaa tulosta mittarissa, joka ei kuitenkaan kerro mitään siitä miten yhteiskunnassa todellisuudessa voidaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että talouskasvuun tarvitsisi sinänsä suhtautua kielteisesti, mutta yhteiskuntaa on hiljalleen siirryttävä ohjaamaan talouskasvun suhteen agnostisesti: talous kasvaa jos on kasvaakseen (ja varsinaiselle talouskasvullekin on paikoin tarvetta), mutta jos hyvinvointi säilyy tai lisääntyy samalla kun pysymme ekologisissa rajoissa, ei ole suurta merkitystä sillä vaikka kasvumittari ei näyttäisikään samalta kuin mihin olemme tottuneet.

Malleja kasvuagnostisen talouden ohjaamiseksi ja hahmottamiseksi on tehty paljon, mutta brittiläisen ekonomisti Kate Raworthin kehittämä donitsitalouden malli on osoittautunut siinä erityisen havainnolliseksi ja on lyömässä globaalisti läpi ajattelutapana, joka yhdistää samaan malliin sekä hyvinvoinnin kasvattamiseen, että ekologisten reunaehtojen huomioimiseen tähtäävät tavoitteet.

Donitsin idea on yksinkertainen: donitsin sisäkehällä ovat kuvattuna ne asiat, jotka kuuluvat hyvinvoivan elämän peruasioihin, ja ulkokehällä taas ne planeetan kriittiset prosessit, joiden rajoissa pysytteleminen on välttämätöntä, jotta nykyisen kaltaisen sivilisaatio voi säilyä. Donitsi visualisoi tavoiteltavan alueen: jos hyvinvointitavoitteissa donitsin sisäpuoli jää vajaaksi, on hyvinvoinnissa kehitettävää; jos taas ulkokehällä ajaudutaan donitsin ulkopuolelle, riskeeraataan planeetan kriittisten prosessien toiminta ja sivilisaation jatkuvuus.

Donitsin kehä on siis tavoitealue, ja vastuullinen politiikka tähtäää toimillaan tälle alueelle – tärkeää on samanaikaisesti saavuttaa hyvinvointitavoitteet ja pysytellä ekologisesti turvallisissa rajoissa. Donitsimallia on käytetty esimerkiksi maakohtaisten vertailujen tekemiseen, sen avulla voidaan visualisoida maiden välisiä eroja toisaalta hyvinvoinnin saavuttamisessa ja siinä miten kuormittava maan talous on planeetan kriittisten järjestelmien kannalta.

Talouspoliittista keskustelua käydään yleensä valtakunnallisella tai ylikansallisella tasolla, mutta miksi tästä sitten on relevanttia puhua myös kunnallisvaalien yhteydessä?

Donitsimallin hyödyntäminen lähti liikkeelle globaaleista maiden välisistä vertailuista, mutta sen käyttöönotto politiikkaa ohjaavana mallina on nyt leviämässä kaikista voimakkaimmin juuri kaupunkien ja alueiden kautta. Suurista kaupungeista Amsterdam on ensimmäisenä ottanut mallin käyttöön koko toimintaansa ohjaavaksi periaatteeksi, ja Kööpenhamina, Bryssel ja monet muut ovat seuraamassa perästä. Suomessakin ollaan paikoin jo pitkällä, Pirkanmaalla on käynnissä suunnittelu donitsimallin hyödyntämisestä alueen kestävyys- ja hyvinvointitavoitteiden ohjaamisessa.

Ehdotankin, että myös Helsinki ottaa donitsitalouden mallin käyttöönsä ja liittyy niiden kaupunkien joukkoon, jotka ohjaavat toimintaansa donitsimallia hyödyntäen.

Käytännön toimepiteiden kannalta Helsinki on monella tavalla jo pitkällä, sillä monet donitsimallin esille nostamista asioista ovat jo mukana Helsingin asettamissa kestävän kehityksen tavoitteissa. Raworthin donitsi tarjoaa kuitenkin lisää välineitä puutteiden tunnistamiseen ja tavoitteiden täsmentämiseen. Se siten takaa pitkäjänteisesti sen, että ajattelu kaupungissa on tulevaisuuden kannalta kestävää, ja tarjoaa mahdollisuden vertailla omaa onnistumista muihin sekä kehittää kestävämpää kaupunkielämää yhdessä muiden edelläkävijäkaupunkien kanssa.

Helsinkiläinen kaupunkipolitiikka on aina ollut rohkeaa ja toiminut esikuvana muille kaupungeille ja politiikan sektoreille. Donitsitalouden periaatteiden ottaminen myös helsinkiläistä poliittista päätöksentekoa ohjaavaksi edistäisi myös laajemman, valtakunnan tason talouspolitiikan muutosta täsmällisemmin kestävyyttä ja hyvinvointia painottavaksi yhä ajattelua ja poliittista argumentaatiota usein ohjaavien kestämättömien ja jopa virheellisten mittarien sijaan.

Lisätietoa

Tutkija ja tietokirjailija Janne Korhonen on kirjoittanut kahdeksanosaisen tiivistelmän Kate Raworthin Donitsitalous-teoksesta. Se on hyvä suomenkielinen johdanto sen ideoihin, ellei malli ole vielä tuttu.

Time-lehden juttu Amsterdamin donitsitalousprojektista kertoo siitä, miten mallia sovelletaan kaupunkitasolla.

Tässä BBC:n videossa Kate Raworth itse kertoo mallin perusideat ja miten sitä sovelletaan Amsterdamissa.