Päihittääkö ratkaisuhenkisyys ensi vuonna näköalattomuuden?

Satavuotisjuhlissaan suomalainen yhteiskunta on suurempien haasteiden edessä kuin koskaan ennen. Toki vaikeita aikoja on ollut ennenkin, mutta nyt meitä on vastassa monitahoinen globalisaation, teknologian kehityksen ja työn murroksen, ilmastonmuutoksen ja resurssien niukkuuden toisiinsa kytkeytynyt haastevyyhti. Eikä moniinkaan satavuotiaan Suomen haasteisiin ole mahdollista löytää yksinkertaisia ratkaisuja -- puhumattakaan siitä, että ne yleensä olisivat ratkaistavissa yksin suomalaisin voimin.

Samaan aikaan suomalainen yhteiskunta kuitenkin kärsii jonkinlaisesta näköalattomuudesta. Useinkaan suomalaisille ei ole vieläkään ihan helppoa hyväksyä sitä, että ne reseptit, joilla suomalainen hyvinvointi rakennettiin edellisten vuosikymmenten aikana, eivät enää sellaisenaan toimi. Uutta Nokiaa ei tule ja metsää kasvaa halvempienkin tuotantokustannusten maissa. Suomalaiset ovat pitäneet vahvuuksinaan kykyään yhteistoimintaan ja ongelmien ratkaisemiseen, mutta yhteistyön ja rohkean tulevaisuusorientaation sijaan yhteiskunnassa nousussa ovat olleet ennemminkin pessimismi, vastakkainasettelut ja menneeseen takertuminen.

Onneksi Suomen henkinen ilmapiiri ei kuitenkaan koostu yksinomaan sisäänpäin kääntyneestä synkistelystä, vaan Suomessa jatkuvasti harjoitetaan myös avointa ja rohkeaa, tietoon ja tutkimukseen perustuvaa ajattelua, ja ollaan myös halukkaita kokonaan uusien asioiden kokeilemiseen. Juuri tällaista kokeilullista yhteiskunnan kehittämistä myös Sitra on halunnut tukea avatessaan poikkeuksellisen suuren mittaluokan haastekilpailun yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Haastekilpailua ei voida kuitenkaan käydä ilman hyvin määriteltyjä haasteita. Kilpailuun sopivien haasteiden kirkastamiseksi Sitran Ratkaisu 100 -kilpailu kutsui kokoon kaksikymmentäviisi eri puolelta Suomea saapunutta eri alojen ihmistä hakemaan sellaisia haasteita, jotka olisivat realistisesti ratkaistavissa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden aikana Sitran tarjoaman tukevan valmistelurahan turvin. Työ ei kuitenkaan lähtenyt nollasta, sillä pohjamateriaaliksi oli kerätty joukkoistamalla valtava määrä hyvin erilaisia suomalaisen yhteiskunnan kohtaamia ongelmia, joiden pohjalta lähdimme jalostamaan kourallista sellaisia yhteiskunnallisia haasteita, joihin olisi mahdollista löytää aivan uudenlainen ratkaisu kokeilevan miljoonan euron rahoituksen saavan projektin kautta.

Siihen nähden, että maailmassa tuntuu nyt korostuvan eri ryhmien heikkenevä yhteisymmärrys, oli koko pari kuukautta kestäneen prosessin yksi keskeinen huomio se, miten samansuuntaisesti lopulta asioita pohdittuamme näimme suomalaisen yhteiskunnan kohtaamat haasteet ja myös miten samalla tavalla hahmottelimme niihin mahdollisia ratkaisuja. Toki painotuksemme ja innostuksemme kohteet erosivat toisistaan taustojemme ja kiinnostustemme kautta, mutta näimme melko samalla tavalla Suomen tarvitsevan esimerkiksi enemmän rohkeutta luopua menneestä ja astua totutun ulkopuolelle, enemmän yhdessä tekemistä ja avarakatseisuutta sekä laajempaa käsitystä työstä ja hyvinvoinnista. 8.9. avautuvaan äänestykseen tulevat haasteet nousevat kaikki tavalla tai toisella näistä lähtökohdista.

Voittavalle tiimille tarjolla oleva miljoonan euron palkinto tulee takaamaan sen, että ratkaisun kokeileminen ei jää ainakaan niukoista resursseista kiinni. Kuitenkin koska kilpailuun tulevat haasteet ovat pohjimmiltaan yhteiskunnallisia -- ei siis lähtökohdiltaan niinkään esimerkiksi teknisiä tai tieteellisiä -- jää onnistuminen maan ja maailman muuttamisessa silti riippuvaiseksi osin myös siitä, kuinka valmiita ja vastaanottavaisia yhteiskunta, sen eri toimijat ja instituutiot ovat kehitettävälle ratkaisulle.

Kokeilukulttuurista on puhuttu paljon. Nyt sellaiseen on tarjolla rahaa, toivottavasti sille on myös yhteiskunnassa tilaa.