Sosiaalinen media ja viestinnän teknologinen suvereniteetti

Vasta Elon Muskin kaikin keinoin tukeman Trumpin kohta koittava paluu Yhdysvaltain johtoon herätti monet mediat, yritykset, poliitikot ja kansalaiset myös siihen, että ennen Twitteriksi kutsuttu X-alusta ei enää Muskin valtaannousun jälkeen ole ollut millään tavalla neutraali keskustelualusta, vaan sitä on määrätietoisesti kehitetty disinformaation ja poliittisen vaikuttamisen välineeksi. Viimeistään nyt lienee useimmille selvää, että alustan käyttäminen on käytännössä tuenosoitus Muskin ja Trumpin yhteiselle kaoottiselle ja harhaiselle agendalle.

Muskin X on kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja sosiaalisen median kentässä todellisuudessa moneen muuhun verrattuna melko pieni tekijä. Aivan sama riski sosiaalisen median kanavien ja erilaisten muidenkin verkon media-alustojen käytöstä demokratian rapauttamiseen tai muun vihamielisen agendan ajamiseen liityy käytännössä kaikkiin muihinkin laajasti käytettyihin digitaalisiin alustoihin.

Osin nämä riskit ovat jo realisoituneetkin: Trumpin valintaan vuonna 2016 vaikutti vahvasti Facebook, joka mahdollisti käyttäjien profiloinnin ja näillle esitetyt äärimmäisen kustomoidut mainokset. Youtuben vaikutuksesta äärioikeistolaisten ajatusten leviämiseen on runsaasti tutkimusta, tuore selvitys osoittaa sen algoritmin myös Suomessa edellisten vaalien alla suosineen äärioikeistolaista sisältöä. TikTokia on tunnetusti kutsuttu Kiinan "kognitiivisen sodankäynnin" välineeksi.

Kun sosiaalista mediaa käytetään disinformaation levittämiseen ja mielipiteiden muokkaamiseen, uhattuna on demokratia, ja erityisesti eurooppalainen, tietoon, ymmärrykseen ja laajojen joukkojen informoituun osallistumiseen perustuva demokratia.

Samaan aikaan on silmiinpistävää miten aseettomalta ja neuvottomalta Eurooppa on vaikuttanut tämän uhan edessä. Kaikki laajimmin käytetyt sosiaalisen median kanavat ja muut merkittävät digitaaliset alustat tulevat muualta kuin Euroopasta, eikä Euroopassa ole päästy juuri puheita pidemmälle teknologisen suvereniteetin tavoittelussa.

Sen sijaan valtaan on Suomessakin päässyt puolueita, jotka tietoisesti tuhoavat jäljellä olevia eurooppalaisia vahvuuksia, kuten vahvoja, journalistisesti korkeatasoisia yleisradioyhtiöitä, monipuolista koulutusta ja tutkimusta tai kirjastolaitosta, vaikka Orpo-Purran hallitusohjelmaankin on kirjattu näiden käytännön toimien kanssa selvässä ristiriidassa oleva "informaatiopuolustuksen" tavoite.

Odotellessa määrätietoisia ja vaikuttavia toimia eurooppalaisen teknologisen suvereniteetin vahvistamiseksi vastuu kaatuu kuitenkin meille jokaiselle. Teknologiajättien palveluiden käyttämistä tuskin käytännössä voi täysin välttää, mutta riippuvuuttaan niistä voi pyrkiä vähentämään.

Esimerkiksi viranomaistiedottamiselle paras ja luotettavin kanava ei ole X:n sijaan Threads tai edes Bluesky, vaan omassa osoitteessa toimivat omat vanhan ajan kotisivut. Kotisivuilta sama tieto sitten voi toki levitä mihin vain kanaviin, missä ihmistenkin liikkuvat. Tarvitaan tiedon hallinnan suvereniteettia korostavaa viestinnällistä strategiaa. Esimerkiksi Cory Doctorow on puhunut paljon POSSE-mallin: puolesta: julkaisut julkaistaan ensin omalla alustalla, sieltä ne voidaan syndikoida minne tahansa muualle.

X:lle vaihtoehtoisten sosiaalisen median kanavissakin on eroja. Kanavia arvioidessaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, kenellä on valta vaikuttaa kanavan luonteeseen ja tulevaisuuteen, ja panostaa niihin jotka perustuvat avoimille protokollille - siis sellaisille, jotka eivät teknisessä mielessä ole riippuvaisia vain yhden yrityksen palveluista. Tällaisia ovat esimerkiksi standardoidulle ActivityPub-protokollalle perustuva Mastodon (ja lukuisat muut samassa Fediverse-verkostossa toimivat palvelut ja samaa protokollaa tukevat alustat, kuten nykyisin myös esimerkiksi WordPress) ja omalle AT-prokollalleen perustuva Bluesky. Kumpaakin käyttäessään on suvereniteetin kannalta paljon turvatummassa tilanteessa kuin esimerkiksi Facebookin tai Linkedinin valitessaan.

Mutta kyllä meillä on oikeus odottaa eurooppalaiselta yhteisöltämmekin toimia tiedonvälityksemme suvereniteetin varmistamiseksi. Jos puhutaan vain sosiaalisesta mediasta, jonka merkityksen tiedämme nykyisen yhteiskunnan ja tiedonvälityksen kannalta hyvin keskeinen, se tarkoittaa paitsi pelisääntöjen asettamista, myös viestinnällisen suvereniteetin hallintaa edistävän hajautetun ja avoimen sosiaalisen median infrastruktuurin kehityksen tukemista, ja kenties vielä konkreettisemmin näiden verkostojen operoimista, siis palvelinten pyörittämistä.

Voisiko tällainen sosiaalisen median infrastruktuurin operointi olla itse asiassa luonteva tehtävä julkisille yleisradioyhtiöille? Teknologiset ratkaisut siihen olisivat jo valmiina.